torstai 20. helmikuuta 2014

Viha

Olen taas tuntenut pitkästä aikaa paljon vihaa.. Sitä ikävää tunnetta, etenkin kun ei ole ketään keneen sen kohdistaisi. Olen edelleen sitä mieltä että Eemilin menehtymistä ei olisi mitenkään voitu estää, joten en löydä ketään ketä syyttää siitä, ja ketä kohtaan tuntea vihaa menetyksen vuoksi. En usko niin paljoa Jumalaan, että voisin syyttää Häntäkään. Sehän olisi helppoa! Jäljelle jää oikeastaan vaan Minä. Mutta itseäni kohtaan en kuitenkaan tunne vihaa. Toisinaan syytän itseäni tapahtuneesta, vaikka järjellä ajatellen minulla ei ole siihen mitään syytä. Mutta kun se oli minun kroppani, minun kehoni ei pitänyt Eemiliä hengissä.

Vihaa tunnen oikeastaan eniten sitten jotain tuntematonta kohtaan. Vihaan sitä että me emme voineet saada Eemiliä. Minä rakastin meidän pientä poikaamme jo ihan täydestä sydämestäni! Vihaan että hänet vietiin meiltä pois, ikuisesti. Hän ei koskaan palaa. Mikään ei koskaan tule korvaamaan menetystämme ja meidän pientä rakasta Eemiliä.

Nuku rauhassa pieni ♥


-Eina

tiistai 18. helmikuuta 2014

4kk

Eilen saapui enkelit, kävimme heti illalla viemässä yhden niistä haudalle. Eilen tuli myös täyteen 4kk Eemilin syntymästä. Huomaan että mieltä alkaa lisäksi hieman painamaan lähestyvä laskettuaika, mikä olisi ollut 26.2.


Hautakiven metsästys etenee pikkuhiljaa. En aio tosiaankaan tyytyä ensimmäiseen toimittajaan, sen verran suuria eroja hinnoissa on. Onneksi asian kanssa ei ole mikään kamala kiire.





- Eina

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uusi yritys

Uusi lähetys enkeleitä on lähtenyt matkaan heti perjantaina. Niiden pitäisi mitä todennäköisimmin saapua huomenna postiimme. Katsotaan kuinka käy.


-Eina

p.s. sytytintä ei tarvitse palauttaa

torstai 13. helmikuuta 2014

Uusi enkeli

Mieheni löysi nettikaupasta aivan ihanan uuden enkelin. Juuri meille sopivan! Enkeli ei ollut mielestäni edes kauhean kallis, joten olin samantien sitä mieltä että se me tilataan. Samasta kaupasta löysin kaksi muuta ihanuutta. Nehän tulisivat sampoihin posteihin? Olisi vaihhdeltavaa haudalle ja ainahan meille tänne kotiin lisää enkeleitä mahtuu! Joten laitoin tällä viikolla tilaukseen meille kolme uutta enkeliä. Aloin hartaasti odottaa pakettia, odotin että saisin vietyä Eemilille uuden ehjän enkelin.

Tänään paketti oli saapunut postiimme. Illalla viimein pääsin noutamaan pakettia, ajatuksena viedä samantien haudalle yksi enkeleistä. Heti postissa kun asiakaspalvelija toi paketin pöydälle, sydämeni muljahti. Katsoin että paketti on kyllä ihmeellisen pieni. Hyvä etten itkuun purskahtanut jo siinä vaiheessa. Otin paketin käteeni, se oli kevyt, aivan kamalan kevyt. Heilutin sitä käsissäni kävellessäni autolle. Olin aika varma että ei siellä voi olla sitä mitä olen tilannut. Tuntui kuin paketti olisi ollut tyhjä. Heti autossa avasin paketin. Siellä oli sytytin. Se riitti tämän päivän itkuun. Mie romahin. Yhden sytyttimen vuoksi!


-Eina

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hautakivi

Kohta on tullut kuluneeksi 4kk Eemilin kuolemasta ja syntymästä. Tänään, vihdoin ja viimein, sain jostain voimia ja inspiraation alkaa ihan tosissaan suunnittelemaan ja tiedustelemaan Eemilille hautakiveä. Niiden katselu ja on helppoa, päättäminen vaikeaa. Hankinta on sitten niin lopullinen. Haluan olla täysin varma että valitsemamme kivi on juuri SE kivi Eemilille. Valintaa ei yhtään helpota hautakivien hinta...

Alunperin olemme olleet pienen sydämenmallisen kiven kannalla. Nyt suunnitelmiin on myös tullut pieni pilvenmuotoinen sekä "perusmallinen" (epäsymmetrinen) jossa olisi sydämenmallinen lyhtyaukko. Sekin olisi sievä. Lyhtyaukot ovat vain niin älyttömän kalliita! Mutta mutta.. uskoisin että nyt lähdetään sitten viemään eteenpäin ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittua vaihtoehtoa ja katsotaan minkälainen loppuhinta näille kahdelle hyvin erilaiselle kivelle tulisi..

Vielä kunhan tämä "innostus ja voimavara" tähän asiaan ei nyt ehtisi hiipua!


- Eina

Enkelin loppu

Kyllä se enkeli siellä haudalla on mennyttä. Seuraavana päivänä sain vahingossa rikottua siipeä lisää ja se on palasina. Uuden enkelin ostoon.


-Eina

maanantai 3. helmikuuta 2014

Itku

Tänään haudalla käydessä rikoin vahingossa Eemil-enkeliltä siiven :'( Kuinka saatoin olla niin huolimaton? Miksi? Mitä jos sitä ei voi liimata? En edes halunnut tuoda sitä enkeliä pois haudalta Mieheni korjattavaksi. En voi luopua siitä. Ei sitä saa, eikä voi viedä pois haudalta. Enkeli on ollut siellä alusta asti.


-Eina

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Uusi raskaus

Otsikon aihe on kysymys jota todella moni ulkopuolinen on varmasti pyörittänyt mielessään. Rohkeat ovat uskaltaneet kysymään suoraan, rohkeimmat sanomaan "Ei muuta kuin uutta vain putkeen"! Näitä jälkimmäisiä olisin lauseen kuultuani tahtonut tintata nyrkillä naamaan! Kyllä ihmiset osaavat olla ajattelemattomia! Olen ollut aina elämästäni suht avoin. Kertonut lapsettomuudestamme ja hoidoista avoimesti, kuten monista muistakin asioista. Siksi en ole ottanut pahalla kyselyitä mahdollisesta uudesta raskaudesta. He jotka asiaa ovat tiedustelleet, ovat mielestäni tehneet sen nätisti ja menetyksen huomioonottavasti. Joillekin olen vastannut ympäripyöreästi, toisille rehellisesti.

Ja jos lukijoita kiinnostaa kyseinen aihe. Kyllä. Tahtoisin vielä ainakin yhden elävän lapsen meidän perheeseemme. Sydämessäni olisi avoin paikka neljännelle lapselle. Raskautta en vain tahtoisi enää elää, tahtoisin vain suoraan sen elävän lapsen syliini.


-Eina

torstai 30. tammikuuta 2014

Suomalaiset laatusanat



ärtynyt, kiukkuinen, ikävystynyt, levoton, passiivinen, ankara, saamaton, turmeltunut, vihainen, vittuuntunut, hermostunut, kärttyinen, kyllästynyt, synkkä, karmiva, kylmä, ärsyttävä, äksy, huonomuistinen, hidas, raivokas, raadollinen, äkäinen, onneton, epätietoinen, väsynyt, tympääntynyt, yksinäinen, surullinen, itkuinen, ahdistunut, ikävöivä, rakastunut…

Äidillä on sinua niin kova ikävä..



Yllä on teksti, minkä olen kirjoittanut varmaan 2kk sitten. Teksti suomalaisista laatusanoista, joita olen tuntenut lokakuun seitsemännentoista päivän jälkeen. Jostain syystä jätin tämän julkaisematta. En varmaan ole ollut täysin valmis kertomaan mitä kaikkia hirveitä tunteita tapahtunut on minussa herättänyt.

Onneksi nuo yllä luetellut eivät ole ainoita mitä sisälläni on liikkunut. Tuossa on vain lueteltu negatiiviset, positiivisiakin on paljon. Olen pystynyt esimerkiksi nauramaan, iloitsemaan elämästä, olemaan kiitollinen, rakastunut, ja paljon muuta. Minulla on äärettömän hyvä aviomies, suhteemme on läheinen ja täynnä rakkautta. Minulla on ihanat kaksi tyttöä, päiväni paisteet. Meillä on paljon aisoita hyvin perheeni kanssa. Paljon paremmin kuin monella muulla. Osaan olla näistä asioista hyvin kiitollinen ja arvostaa niitä.



-Eina

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

3kk+ tuntemukset

Suurin tunteiden myllerrys on jo helpottanut. Silti päivittäin ikävöin, ikävöin todella paljon. Myös monenlaisia tunteita esiintyy edelleen tapahtunutta kohtaan, mutta niiden sekavuus ja vaihteleminen on paljon tasaisempaa. Niiden kanssa on helpompi elää.

Se kun sanotaan että "aika parantaa haavat", on totta. Ei ehkä ihan kokonaisuudessaan, mutta vähintäänkin osittain. Haavat arpeutuu ajan kanssa. Joistain haavoista jää pysyvä arpi, jotkin paranevat kokonaan. Eemilin menettäminen kuuluu aivan ehdottomasti tähän ensimmäisenä mainittuun. Minulla tulee varmasti olemaan pysyvä arpi. Aika on auttanut ja helpottanut, mutta ei se tule koskaan kokonaan minun haavaani parantamaan.

Eemilin menehtymisen ensi viikkoina minä mielessäni mietin että kunpa voisin nukkua vähintään 2 kuukautta yhteen putkeen. Luotin siihen että ajan kanssa helpottaa. Onneksi olin oikeassa.


-Eina

lauantai 18. tammikuuta 2014

25 grammaa, IVF ja vaaditut rajat

25 grammaa on se mikä olisi tehnyt Eemilistä tunnustetun. Tunnustetun minun, meidän lapseksemme. Hän olisi joskus ollut olemassa, muuallakin kuin meidän sydämissämme. Hän olisi ollut ihminen, vauva, ei sikiö. Minä olisin synnyttänyt, en kokenut keskenmenoa. 25 grammaa. 25 gramman vuoksi minä en synnyttänyt? Kyllä se synnytys oli, minulle, meille. Eemil oli meille poika, meidän poikamme. Yhteiskunnalle hän ei ole mitään.

Jos Eemil ei olisi koeputkilapsi, laskettua aikaa olisi siirretty niskapoimu-ultrassa ja kuolinhetkenä olisi ollut täynnä toinen "vaadittu" raja. Täydet 22 raskausviikkoa. Koska tarkka hedelmöityshetki oli tiedossa, niin laskettua aikaa ei siirretty. Koska laskettua aikaa ei siirretty, minä sain keskenmenoni osastolla. Pyysin ilokaasua kivunlievitykseksi, mutta ilokaasua on vain synnytyssaleissa ja ne on varattu synnyttäville.

Kokemamme on siis virallisesti keskeytynyt keskenmeno, ei kohtukuolema. Mutta kohtukuolemalta tapahtunut on tuntunut, ihan kuten keskenmenokin synnytykseltä. Onneksi kukaan ei voi kieltää että Eemiliä ei olisi koskaan ollutkaan, vaikka häntä ei tunnustetakaan. Onneksi saan sanoa Eemilin kuolleen kohtuuni, vaikkei tapahtunut kohtukuolema ollutkaan. Kukaan ei voi kieltää etteikö Eemil olisi elänyt kohdussani ja kuollut sinne. Silloin se on minun ajatusmaailmaani kohtuun kuolema, vaikkei itse kohtukuolema-nimitykseen vaaditut kriteerit täyttyisikään.

Pieniä, mutta niin suuria ja merkittäviä asioita.

Täytyy jopa sanoa että kaikesta karmeudesta huolimatta sydämeni hymyili kerran asiaan liittyen. Jokin aika sitten minulla oli käsissäni Väestöliitolta saamia, meidän tietojamme sisältäviä papereita. Luin sinne kirjatun "Fetus mortus" (kohtukuolema).


-Eina

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Päätös

Sairauslomani viimeinen päivä on tänään. Minulle kirjoitettiin pitkä pätkä sairauslomaa aikalailla pyytämättäni. Ensiksi olin kauhuissani että 2kk, mutta täytyy sanoa että se oli erittäin hyvä ratkaisu. Etenkin se että sairausloma kirjoitettiin kertaheitolla noin pitkäksi ajaksi. Samantien kun loma oli kirjoitettu, yksi ahdistus helpotti. Tai en niinkään tiedä että oliko se kuitenkaan ahdistus, mutta ainakin mieltä painava asia. Ennen sairausloman kirjoittamista mietin joka päivä että milloin olen jälleen valmis töihin (töihin kutsuttaessa). Pystyin viimein lopettamaan tämän aiheen pohdinnan ja oikeasti keskittymään paranemiseen. Suremiseen, ikävöimiseen, selvittämään muita pääni sisällä pyöriviä asioita. Tuohon aikaan kuljin vielä haudallakin ihan päivittäin, sen kaksikin kertaa. Kun sairausloma lappu oli kourassa, se oli minun menolippuni hautausmaalle. Tiesin että saan ja pystyn käymään siellä niin paljon kuin tarvitsen. Se oli tärkeää.

Tunteet työtä kohtaan nyt kun sairausloma päättyy ovat oikein hyvät. Tiedän että olen täysin valmis töihin. Olen ollut jo aika pitkäänkin. En epäile yhtään onko liian aikaista. Ei ole. Ja minua helpottaa hyvin paljon se että tiedän olevani jälleen valmis, minun ei tarvitse pelätä että palaan töihin liian aikaisin ja se turmelisi henkistä paranemista.


Töihin kutsua odotellessa. Syksyllä niitä sijaisuuksia ainakin riitti kiitettävästi.



-Eina

maanantai 6. tammikuuta 2014

Hiljaisuus

Joulun aika on ollut aika kiireistä. Ja silloin kun ei ole ollut niin kiireistä, niin ollaan vaan keskitytty olemaan perheen kesken, viettämään ns. laatuaikaa. Mies oli lomalla, esikoinen oli myös. Huomenna on lopullinen paluu arkeen, viime viikolla jo vähän harjoiteltiin kun Mies kävi töissä kaksi päivää.

Aatonaatto iltana käytiin Eemilin haudalla viemässä ensimmäiset "joulukynttilät". Hautausmaalla oli hyvin kaunista, siellä oli paljon kynttilöitä jo tuolloin. Pitkästä aikaa minulla tuli itku haudalla. Taitaa olla että en ole vielä kertaakaan hautauksen jälkeen kyynelehtinyt haudalla niin paljon mitä tuona iltana tuli tehtyä. Meillä piti olla erilainen Joulu. Ei tällainen.

Jouluaattona pakkasimme ensin aamulla kamppeemme ja laitoimme kodin ja auton lähtö kuntoon. Menimme viettämään Joulua sisareni perheen luokse n. 100km:n päähän. Matkalla kävimme vielä mutkan hautausmaalla. Varmistamassa että kaikki kynttilät palavat, sekä viemässä Eemilille oman Joulun.



Tämä käynti oli jo helpompi mitä edellisen päivän vierailu. Muutamia kyyneliä kuitenkin pääsi sitten autossa matkustaessa määränpäähän. Kuitenkin, kaikesta huolimatta halusin nauttia ja iloita Joulusta tyttäriemme vuoksi, heidän jotka täällä ovat meidän keskuudessamme. Heidän ilonsa on kuitenkin niin aitoa, ja se jännitys kun odotellaan Joulupukkia. Onnekseni mikään ei jäänyt vain haluksi, vaan itsekin pystyin sitten aivan täysin sydämin olemaan mukana Jouluilossa.

Se että saatiin viettää tässä vähän tämmöinen pidempi loma, teki hyvää koko perheelle. Syysloma kun meni meidän kaikkien osalta täysin päin helvettiä, anteeksi, suoraan sanoen. Juuri syyslomalla meidän Eemil menehtyi. Siinä meni esikoisen syysloma, miehen lomapäivät. Ei se oikein lomalta silloin tuntunut meistä kenellekään.


-Eina