17.10.2013 meidän elämäämme astui suuri suru. Niin suuri, etten ikinä voinut kuvitella että sellaista sattuisi meidän kohdalle. Meidän pieni poikamme todettiin menehtyneeksi kohtuun. Tällä hetkellä kerään voimia siihen, että palaisin tuohon päivään ja saisin jäsenneltyä sen tänne kutakuinkin selkeään sävyyn. Ikävä on niin suunnaton ettei sitä pysty kuvailemaan. Tämä kaikki on jotakin aivan käsittämätöntä.-Eina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti