Päätös

Sairauslomani viimeinen päivä on tänään. Minulle kirjoitettiin pitkä pätkä sairauslomaa aikalailla pyytämättäni. Ensiksi olin kauhuissani että 2kk, mutta täytyy sanoa että se oli erittäin hyvä ratkaisu. Etenkin se että sairausloma kirjoitettiin kertaheitolla noin pitkäksi ajaksi. Samantien kun loma oli kirjoitettu, yksi ahdistus helpotti. Tai en niinkään tiedä että oliko se kuitenkaan ahdistus, mutta ainakin mieltä painava asia. Ennen sairausloman kirjoittamista mietin joka päivä että milloin olen jälleen valmis töihin (töihin kutsuttaessa). Pystyin viimein lopettamaan tämän aiheen pohdinnan ja oikeasti keskittymään paranemiseen. Suremiseen, ikävöimiseen, selvittämään muita pääni sisällä pyöriviä asioita. Tuohon aikaan kuljin vielä haudallakin ihan päivittäin, sen kaksikin kertaa. Kun sairausloma lappu oli kourassa, se oli minun menolippuni hautausmaalle. Tiesin että saan ja pystyn käymään siellä niin paljon kuin tarvitsen. Se oli tärkeää.

Tunteet työtä kohtaan nyt kun sairausloma päättyy ovat oikein hyvät. Tiedän että olen täysin valmis töihin. Olen ollut jo aika pitkäänkin. En epäile yhtään onko liian aikaista. Ei ole. Ja minua helpottaa hyvin paljon se että tiedän olevani jälleen valmis, minun ei tarvitse pelätä että palaan töihin liian aikaisin ja se turmelisi henkistä paranemista.


Töihin kutsua odotellessa. Syksyllä niitä sijaisuuksia ainakin riitti kiitettävästi.



-Eina

Hiljaisuus

Joulun aika on ollut aika kiireistä. Ja silloin kun ei ole ollut niin kiireistä, niin ollaan vaan keskitytty olemaan perheen kesken, viettämään ns. laatuaikaa. Mies oli lomalla, esikoinen oli myös. Huomenna on lopullinen paluu arkeen, viime viikolla jo vähän harjoiteltiin kun Mies kävi töissä kaksi päivää.

Aatonaatto iltana käytiin Eemilin haudalla viemässä ensimmäiset "joulukynttilät". Hautausmaalla oli hyvin kaunista, siellä oli paljon kynttilöitä jo tuolloin. Pitkästä aikaa minulla tuli itku haudalla. Taitaa olla että en ole vielä kertaakaan hautauksen jälkeen kyynelehtinyt haudalla niin paljon mitä tuona iltana tuli tehtyä. Meillä piti olla erilainen Joulu. Ei tällainen.

Jouluaattona pakkasimme ensin aamulla kamppeemme ja laitoimme kodin ja auton lähtö kuntoon. Menimme viettämään Joulua sisareni perheen luokse n. 100km:n päähän. Matkalla kävimme vielä mutkan hautausmaalla. Varmistamassa että kaikki kynttilät palavat, sekä viemässä Eemilille oman Joulun.

Tämä käynti oli jo helpompi mitä edellisen päivän vierailu. Muutamia kyyneliä kuitenkin pääsi sitten autossa matkustaessa määränpäähän. Kuitenkin, kaikesta huolimatta halusin nauttia ja iloita Joulusta tyttäriemme vuoksi, heidän jotka täällä ovat meidän keskuudessamme. Heidän ilonsa on kuitenkin niin aitoa, ja se jännitys kun odotellaan Joulupukkia. Onnekseni mikään ei jäänyt vain haluksi, vaan itsekin pystyin sitten aivan täysin sydämin olemaan mukana Jouluilossa.

Se että saatiin viettää tässä vähän tämmöinen pidempi loma, teki hyvää koko perheelle. Syysloma kun meni meidän kaikkien osalta täysin päin helvettiä, anteeksi, suoraan sanoen. Juuri syyslomalla meidän Eemil menehtyi. Siinä meni esikoisen syysloma, miehen lomapäivät. Ei se oikein lomalta silloin tuntunut meistä kenellekään.


-Eina

2014

Toivottavasti ensi vuosi olisi parempi.


-Eina

2kk

Eilen tuli 2kk Eemilin kuolemasta ja syntymästä. Päivä otti koville. Pitkästä aikaa tuli itku, oikein iso itku. Itkua oli vaikea pidättää ja se tuli suoraan sydämestä. Ikävä on niin kova.

 












-Eina

Ensimmäinen kerta

Lauantaina oli ensimmäinen päivä etten käynyt haudalla ollenkaan. Asia ei ahdistanut minua illalla yhtään, koin että minun ei tarvitse siellä ihan välttämättä päästä käymään joka päivä. Olin siis selvästi valmis siihen? Vaikkakin eilen haudalle mennessäni koin hetken huonoa mieltä siitä, etten edellisenä päivänä ollut käynyt Eemilin luona, pysyin silti vakuuttuneena että ei ollut liian aikaista jättää väliin yhtä päivää.

Olen tyytyväinen itseeni että olen tehnyt asiat omassa tahdissani. En kenenkään painostamana tai kehottamana. Se on varmasti ollut toipumisen kannalta tärkeää.



- Eina

Elämän muutokset

- Ikuinen kaipaus

- Kahden lapsen äidistä kolmen äidiksi, konkreettisesti ollen kuitenkin edelleen vain kahden lapsen äiti.

- Säätilasta johtuva huoli = Miten Eemil* pärjää tuolla ulkona? Kuinka lumenpeitossa hän on? Mitä pahaa kova tuuli saa aikaan?

- Ymmärtämys olla olematta katkera = Iloita täysin aidosti siitä mitä on itselle annettu, sekä siitä mitä muille on annettu. Ymmärtää elämän ainutlaatuisuus ja iloita siitä.

- Liika tietoisuus elämästä kuoleman keskellä = hautausmaalla tapahtuva toiminta, mitä työntekijät saavat päivittäin aikaiseksi. Minne kaivetaan uutta hautaa, milloin jonnekkin on tullut uusi "asukas", keiden haudoilla käydään usein jne.

- Tuttavuus hautausmaan työntekijöiden kanssa

- Sunnuntain lehdestä ensin kuolinilmoitusten lukeminen, sitten vasta siirtyminen "syntyneet"-palstaan

- Lintujen lauluun syventyminen



- Eina

*Eemilin hauta

Piste

Meillä oli viime viikolla se jälkitarkastus. Siellä selvisi sen verran että sikiö oli ollut jonkin verran hydrooppinen. Päänahan alta oli myöskin löydetty sinne kuulumattomia nesteitä. Ruumiinavauksen suorittaja todennäköisesti epäili jonkinnäköistä virusta tämän aiheuttajaksi, koska loppulauselmassa oli teksti "Onhan äidiltä katsottu virus vasta-aineet".

Lääkärin mielipide oli että Eemilin kaulan ympärille kolmeen kertaan tiukkaan kiertynyt napanuora ei näitä löydöksiä selitä. Sille että mikä löydökset selittäisi, olisi paljonkin jossiteltavia selityksiä. Tutkimuksissa ei kuitenkaan selviä mitään tiettyä syytä. Kromosomit olivat ok.



- Eina