Hukassa

En ole osannut kirjoittaa yhtään mitään. Olo on niin kamalan tyhjä. Ikävä kalvaa. Olen sanaton. Samalla hetkellä kuitenkin tuntuu että sisälläni velloo todella paljon. Olisi niin paljon sanottavaa, kerrottavaa. Kaikesta. Mitään en silti tahdo ulos itsestäni saada, voisin sanoa olevani ihan hukassa!

Eilen oli taas yksi erään ajanjakson loppuhetki. Hautajaisissa haudalle laskettujen kukkien loppu. Ne alkoivat jo näyttää siltä että ne on parempi nyt vain hävittää. Oli ihmeen kova paikka luopua niistä, vaikka tilalle saikin taas sitten laitettua uutta. Ja kun minä kuitenkin olen nauttinut siitä että saan tehdä siellä haudalla asioita. Hoitaa sitä. Se tuntuu olevan tällä hetkellä se ainut mitä voin enää Eemilin eteen tehdä. Silti niiden kukkien pois heittäminen oli ihmeellisen iso juttu! Enää jätettiin vain yksittäisiä ruusuja sinne hautajaisista muistuttamaan. Lopputuloksesta tuli mielestäni kuitenkin kaunis.

- Eina


* EDIT  Hautajaisista on tietenkin vielä muistuttamassa myös siskojen Eemilille laskema sydämenmallinen kukka-asetelma. Tämä etualalla oleva, jonka keskellä voi polttaa hautakynttilää. Se on vielä oikein hyvässä kunnossa. Miten saatoinkaan tuon unohtaa?