Meillä oli eilen yhteinen Psykologi-käynti. Käynti oli erikoinen, mutta hyväksi meille molemmille. Erikoisen siitä teki se että itse psykologi oli olemassa hieman.. sanoisinko.. omalaatuinen. Sekään ei sinänsä ollut yhtään huono asia. Olimme suht hilpeällä mielellä illan mieheni kanssa kun muistelimme päivällä ollutta käyntiä. Meillä ehkä on hieman erikoinen huumorintaju, eikä meillä kyllä noin yleensä ole tapana naureskella muille ihmisille. Taitaa vaan olla että tällä hetkellä meidän ilon aiheet on niin vähässä, että sitten niitä kaivetaan tuollaisista ja toisten kustannuksella. Anteeksi, ilkeätä. Tiedän!
Tuo yhteinen käynti sai minut myös jälleen kerran. Kohta seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Täysin vakuuttuneeksi siitä, että minun rinnallani on juuri oikea mies! Rakkauden tunne, mikä minuun iski jo siellä. Kun kuuntelin Mieheni sanoja ja ajatuksia. Sitä tukea mitä häneltä sain. Kuinka samoilla linjoilla mentiin asioissa. Ja puolestaan ne asiat mitkä me koetaan tässä erilailla, niin molemmin puolin meillä vaikuttaisi olevan kuitenkin toisen täysi ymmärrys ja tuki niihin tunteisiin ja ajatuksiin.
Rakkaushan meidän suhteessa on kyllä kokoajan läsnä, ihan arjessa. Kuten myös se tiedostus siitä, että Mieheni on juuri se kenen kanssa haluankin ehdottomasti olla. Mutta oli mukava eilen todeta ne mielessäni olevat tunteet ja ajatukset aivan täysin oikeiksi.
Jopa Tohtori Sykerö totesi meidän olevan "aika uskomaton" pariskunta.
-Eina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti