Isin poika

Aika pitkään meni ennenkuin sain aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. Se johtuu varmaan siitä, että minun on vaikea jäsentää ajatuksiani kaiken tapahtuneen suhteen. En ollut oikein kunnolla sisäistänyt sitäkään, että meille on tulossa pieni poika vaan vasta totuttelin ajatukseen. Olin onnellinen ja nautin siitä, että saan aivan kaikessa rauhassa valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Sitten yhtäkkiä se kaikki vietiin pois. 

 
Nyt on jäljellä vain kauhea suru ja jonkunlainen viha jotakin määrittelemätöntä kohtaan. Minua suututtaa Eemilin puolesta. Hän oli aivan täydellinen pieni vauva ja varmasti aivan viaton ja syytön. Häneltä kuitenkin vietiin aivan kaikki eikä hän saanut mahdollisuutta mihinkään. Kyllä Eemil olisi varmaan tahtonut syntyä ja oppia asioita ja saada elää elämää kaikkine iloineen ja suruineen. Me jäljelle jääneet perheenjäsenet saamme. Turha meidän on valittaa, meidän korttimme ovat paljon paremmat kuin ne, jotka Eemil sai. Eikä Eemil saanut koskaan isältään mitään. Muutaman silityksen äidin mahan päältä ja muutaman sanan silloin tällöin. Siinä kaikki. Ei isä voinut auttaa Eemiliä mitenkään.

On paljon kysymyksiä mutta ei yhtään vastauksia. Miksi isin pieni poika ei saanut mahdollisuutta elää

 

- Mileo