Hautakivi

Kohta on tullut kuluneeksi 4kk Eemilin kuolemasta ja syntymästä. Tänään, vihdoin ja viimein, sain jostain voimia ja inspiraation alkaa ihan tosissaan suunnittelemaan ja tiedustelemaan Eemilille hautakiveä. Niiden katselu ja on helppoa, päättäminen vaikeaa. Hankinta on sitten niin lopullinen. Haluan olla täysin varma että valitsemamme kivi on juuri SE kivi Eemilille. Valintaa ei yhtään helpota hautakivien hinta...

Alunperin olemme olleet pienen sydämenmallisen kiven kannalla. Nyt suunnitelmiin on myös tullut pieni pilvenmuotoinen sekä "perusmallinen" (epäsymmetrinen) jossa olisi sydämenmallinen lyhtyaukko. Sekin olisi sievä. Lyhtyaukot ovat vain niin älyttömän kalliita! Mutta mutta.. uskoisin että nyt lähdetään sitten viemään eteenpäin ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittua vaihtoehtoa ja katsotaan minkälainen loppuhinta näille kahdelle hyvin erilaiselle kivelle tulisi..

Vielä kunhan tämä "innostus ja voimavara" tähän asiaan ei nyt ehtisi hiipua!


- Eina

Enkelin loppu

Kyllä se enkeli siellä haudalla on mennyttä. Seuraavana päivänä sain vahingossa rikottua siipeä lisää ja se on palasina. Uuden enkelin ostoon.


-Eina

Itku

Tänään haudalla käydessä rikoin vahingossa Eemil-enkeliltä siiven :'( Kuinka saatoin olla niin huolimaton? Miksi? Mitä jos sitä ei voi liimata? En edes halunnut tuoda sitä enkeliä pois haudalta Mieheni korjattavaksi. En voi luopua siitä. Ei sitä saa, eikä voi viedä pois haudalta. Enkeli on ollut siellä alusta asti.


-Eina

Uusi raskaus

Otsikon aihe on kysymys jota todella moni ulkopuolinen on varmasti pyörittänyt mielessään. Rohkeat ovat uskaltaneet kysymään suoraan, rohkeimmat sanomaan "Ei muuta kuin uutta vain putkeen"! Näitä jälkimmäisiä olisin lauseen kuultuani tahtonut tintata nyrkillä naamaan! Kyllä ihmiset osaavat olla ajattelemattomia! Olen ollut aina elämästäni suht avoin. Kertonut lapsettomuudestamme ja hoidoista avoimesti, kuten monista muistakin asioista. Siksi en ole ottanut pahalla kyselyitä mahdollisesta uudesta raskaudesta. He jotka asiaa ovat tiedustelleet, ovat mielestäni tehneet sen nätisti ja menetyksen huomioonottavasti. Joillekin olen vastannut ympäripyöreästi, toisille rehellisesti.

Ja jos lukijoita kiinnostaa kyseinen aihe. Kyllä. Tahtoisin vielä ainakin yhden elävän lapsen meidän perheeseemme. Sydämessäni olisi avoin paikka neljännelle lapselle. Raskautta en vain tahtoisi enää elää, tahtoisin vain suoraan sen elävän lapsen syliini.


-Eina

Suomalaiset laatusanat

ärtynyt, kiukkuinen, ikävystynyt, levoton, passiivinen, ankara, saamaton, turmeltunut, vihainen, vittuuntunut, hermostunut, kärttyinen, kyllästynyt, synkkä, karmiva, kylmä, ärsyttävä, äksy, huonomuistinen, hidas, raivokas, raadollinen, äkäinen, onneton, epätietoinen, väsynyt, tympääntynyt, yksinäinen, surullinen, itkuinen, ahdistunut, ikävöivä, rakastunut…

Äidillä on sinua niin kova ikävä..



Yllä on teksti, minkä olen kirjoittanut varmaan 2kk sitten. Teksti suomalaisista laatusanoista, joita olen tuntenut lokakuun seitsemännentoista päivän jälkeen. Jostain syystä jätin tämän julkaisematta. En varmaan ole ollut täysin valmis kertomaan mitä kaikkia hirveitä tunteita tapahtunut on minussa herättänyt.

Onneksi nuo yllä luetellut eivät ole ainoita mitä sisälläni on liikkunut. Tuossa on vain lueteltu negatiiviset, positiivisiakin on paljon. Olen pystynyt esimerkiksi nauramaan, iloitsemaan elämästä, olemaan kiitollinen, rakastunut, ja paljon muuta. Minulla on äärettömän hyvä aviomies, suhteemme on läheinen ja täynnä rakkautta. Minulla on ihanat kaksi tyttöä, päiväni paisteet. Meillä on paljon aisoita hyvin perheeni kanssa. Paljon paremmin kuin monella muulla. Osaan olla näistä asioista hyvin kiitollinen ja arvostaa niitä.



-Eina

3kk+ tuntemukset

Suurin tunteiden myllerrys on jo helpottanut. Silti päivittäin ikävöin, ikävöin todella paljon. Myös monenlaisia tunteita esiintyy edelleen tapahtunutta kohtaan, mutta niiden sekavuus ja vaihteleminen on paljon tasaisempaa. Niiden kanssa on helpompi elää.

Se kun sanotaan että "aika parantaa haavat", on totta. Ei ehkä ihan kokonaisuudessaan, mutta vähintäänkin osittain. Haavat arpeutuu ajan kanssa. Joistain haavoista jää pysyvä arpi, jotkin paranevat kokonaan. Eemilin menettäminen kuuluu aivan ehdottomasti tähän ensimmäisenä mainittuun. Minulla tulee varmasti olemaan pysyvä arpi. Aika on auttanut ja helpottanut, mutta ei se tule koskaan kokonaan minun haavaani parantamaan.

Eemilin menehtymisen ensi viikkoina minä mielessäni mietin että kunpa voisin nukkua vähintään 2 kuukautta yhteen putkeen. Luotin siihen että ajan kanssa helpottaa. Onneksi olin oikeassa.


-Eina

25 grammaa, IVF ja vaaditut rajat

25 grammaa on se mikä olisi tehnyt Eemilistä tunnustetun. Tunnustetun minun, meidän lapseksemme. Hän olisi joskus ollut olemassa, muuallakin kuin meidän sydämissämme. Hän olisi ollut ihminen, vauva, ei sikiö. Minä olisin synnyttänyt, en kokenut keskenmenoa. 25 grammaa. 25 gramman vuoksi minä en synnyttänyt? Kyllä se synnytys oli, minulle, meille. Eemil oli meille poika, meidän poikamme. Yhteiskunnalle hän ei ole mitään.

Jos Eemil ei olisi koeputkilapsi, laskettua aikaa olisi siirretty niskapoimu-ultrassa ja kuolinhetkenä olisi ollut täynnä toinen "vaadittu" raja. Täydet 22 raskausviikkoa. Koska tarkka hedelmöityshetki oli tiedossa, niin laskettua aikaa ei siirretty. Koska laskettua aikaa ei siirretty, minä sain keskenmenoni osastolla. Pyysin ilokaasua kivunlievitykseksi, mutta ilokaasua on vain synnytyssaleissa ja ne on varattu synnyttäville.

Kokemamme on siis virallisesti keskeytynyt keskenmeno, ei kohtukuolema. Mutta kohtukuolemalta tapahtunut on tuntunut, ihan kuten keskenmenokin synnytykseltä. Onneksi kukaan ei voi kieltää että Eemiliä ei olisi koskaan ollutkaan, vaikka häntä ei tunnustetakaan. Onneksi saan sanoa Eemilin kuolleen kohtuuni, vaikkei tapahtunut kohtukuolema ollutkaan. Kukaan ei voi kieltää etteikö Eemil olisi elänyt kohdussani ja kuollut sinne. Silloin se on minun ajatusmaailmaani kohtuun kuolema, vaikkei itse kohtukuolema-nimitykseen vaaditut kriteerit täyttyisikään.

Pieniä, mutta niin suuria ja merkittäviä asioita.

Täytyy jopa sanoa että kaikesta karmeudesta huolimatta sydämeni hymyili kerran asiaan liittyen. Jokin aika sitten minulla oli käsissäni Väestöliitolta saamia, meidän tietojamme sisältäviä papereita. Luin sinne kirjatun "Fetus mortus" (kohtukuolema).


-Eina