Hiljaisuus

Joulun aika on ollut aika kiireistä. Ja silloin kun ei ole ollut niin kiireistä, niin ollaan vaan keskitytty olemaan perheen kesken, viettämään ns. laatuaikaa. Mies oli lomalla, esikoinen oli myös. Huomenna on lopullinen paluu arkeen, viime viikolla jo vähän harjoiteltiin kun Mies kävi töissä kaksi päivää.

Aatonaatto iltana käytiin Eemilin haudalla viemässä ensimmäiset "joulukynttilät". Hautausmaalla oli hyvin kaunista, siellä oli paljon kynttilöitä jo tuolloin. Pitkästä aikaa minulla tuli itku haudalla. Taitaa olla että en ole vielä kertaakaan hautauksen jälkeen kyynelehtinyt haudalla niin paljon mitä tuona iltana tuli tehtyä. Meillä piti olla erilainen Joulu. Ei tällainen.

Jouluaattona pakkasimme ensin aamulla kamppeemme ja laitoimme kodin ja auton lähtö kuntoon. Menimme viettämään Joulua sisareni perheen luokse n. 100km:n päähän. Matkalla kävimme vielä mutkan hautausmaalla. Varmistamassa että kaikki kynttilät palavat, sekä viemässä Eemilille oman Joulun.

Tämä käynti oli jo helpompi mitä edellisen päivän vierailu. Muutamia kyyneliä kuitenkin pääsi sitten autossa matkustaessa määränpäähän. Kuitenkin, kaikesta huolimatta halusin nauttia ja iloita Joulusta tyttäriemme vuoksi, heidän jotka täällä ovat meidän keskuudessamme. Heidän ilonsa on kuitenkin niin aitoa, ja se jännitys kun odotellaan Joulupukkia. Onnekseni mikään ei jäänyt vain haluksi, vaan itsekin pystyin sitten aivan täysin sydämin olemaan mukana Jouluilossa.

Se että saatiin viettää tässä vähän tämmöinen pidempi loma, teki hyvää koko perheelle. Syysloma kun meni meidän kaikkien osalta täysin päin helvettiä, anteeksi, suoraan sanoen. Juuri syyslomalla meidän Eemil menehtyi. Siinä meni esikoisen syysloma, miehen lomapäivät. Ei se oikein lomalta silloin tuntunut meistä kenellekään.


-Eina