Kaksi Arkea

Asia mikä on tänään pyörinyt mielessäni on arki. Ihan tavallinen arki. Meidän arki on ennen ollut ihanaa, hyvää, nautittavaa ja iloista.

Nyt tuntuu että eilisen jälkeen meidän perheessä koitti jälleen arki. Nyt arki tuntuu synkältä, surulliselta, tyhjältä eikä oikein mitenkään päin nautittavalta.

Miksi? Mitä periaatteessa arjessamme on muuttunut? Meillä on edelleen kaksi elävää ihanaa tyttöä. Meillä on edelleen toisemme. Meillä on loppujen lopuksi edelleen se hyvä elämä? Se on vain saanut säväyksen surua. Vaikkakin suurta surua. Miksi tämän suuren surun on oltava niin iso että se peittää kaiken tuon hyvän? Meillä oli niin hyvä olla jo ennen kuin tulin raskaaksi ja odotin Eemiliä. Miksi SE "vanha"-arki ei voi olla se vahvempi tunne ja peittää ainakin osittain allensa tuota suurta menetystä ja surua. Kun meillä kuitenkin olisi oikeasti elämässä niin paljon sitä hyvääkin mistä iloita. Tällä hetkellä vaan tuo nykyinen arki peittää liikaa allensa. Valitettavasti.



-Eina