Minulla on ollut henkisesti äärettömän rankkaa. Eilenkin oli hyvin vaikea päivä. Tuntuu että se suurin surun tunne alkaa vaihtua alakuloisuuteen, mikä on jopa hieman pelottava olotila.
Myös nukahtamisvaikeudet on palanneet kuvioihin. Luulin että ne olisivat jo mennyttä, mutta ei. Eilen illalla (lue yöllä) mietin jo aivan tosissani nousevani ylös ja hakevani keittiön kaapista osastolta saamastani nukahtamislääkeliuskasta yhden tabletin. Mutta ei, en hakenut. En jaksanut nähdä vaivaa, eihän ne silloin ensimmäisinäkään öinä minulle tehonneet. Ja tulihan se uni lopulta kuitenkin.
Tänään on ollut yllättäen ihan hyvä päivä. Siedettävä. Olen jopa ehkä hymyillytkin taas aiempaa enemmän. Tapasin aamupäivällä uuden ystäväni, vertaiseni. Hänen kanssaan keskustelu antaa hyvin paljon. Olin aamupäivän jälkeen niin voimissani tapaamisen johdosta että päivällä sain ulkoiltua ja tehtyä ruokaa! Päivä meni nopeaa, enkä ehtinyt vaipua omiin suruihini ennen Mieheni saapumista töistä. Iltapäivällä meille tuli vieraita ja kävin ystäväni kanssa juoksemassa.
Tiedän lopulta oppivani elämään kuolleen lapsen äitinä, tulemaan toimeen tapahtuneen kanssa!
-Eina
Vertaistuki <3 Onneksi olet löytänyt jonkun, jonka kanssa puhua, joka ymmärtää!
VastaaPoistaJa tuo viimeinen lause, olet ihailtavan vahva, vaikkei siltä nyt tuntuiskaan..<3