Keskiviikon jälkitarkastus herätti niin paljon tunteita etten ole taas
osannut sanoa siitä oikein yhtään mitään. Olen miettinyt mitä kertoa,
miten asian kirjoittaisin järkevästi. En osaa. En vielä.
Käynnin
jälkeen olo on ollut kutakuinkin hyvä. Käynti ei ollut ahdistava, eikä
muutenkaan mitenkään pahasta. Olo oli lähinnä helpottunut kun ollaan
taas yksi "etappi suoritettu". Käynti antoi jonkin verran (ystävääni lainaten) "pisteitä lauseisiin". Mutta paljon jäi vielä puuttumaan.
Kerron lisää kun saan ensin omaan päähäni jäsennettyä tämän asian.
- Eina
p.s. bloggerikin on tällä hetkellä niin ulalla, ettei anna minun edes kirjoittaa otsikkoa tälle tekstille.
Jälkitarkastus, hyvässä ja huonossa, on kyllä yksi virstanpylväs, jota odotin. Kunhan sinne asti jaksan, sitten saan jotain vastauksia. Mutta karua kuultavaa se oli, lapsessa ei ollut mitään vikaa.
VastaaPoistaHelpottavaa kuulla, että kromosomit oli normaalit, ei rakennevikoja jne. mutta sen olin jo arvannutkin, niin oli kaunis pieni enkelimme.
Tuomiomme oli Korioamnioniitti, sikiökalvojen tulehdus. Joku bakteeri, ei edes mikään strepto tai listeria tai joku muu isopahasusi. Joku ihan normi, triviaali bakteeri... näitä nyt aina on emättimessä. Tuli likainen olo. Vielä likaisempi kun piti kertoa jollekulle ääneen keskenmenomme syy. Minussa oli vika. Tosin kukaan ei tiedä kumpi oli ensin, muna vai kana. Aukesiko kohdunkaula, tulehdus hiipi sisään, vaiko oliko tulehdus jo kohdussani, aiheuttaen kohdunkaulan aukeamisen.
Lohdutukseksi tarkoitetut, mutta ajattelemattomat sanat saavat niskakarvani pystyyn:"luonto korjaa pois, ne joista ei olisi elämään" Meidän lapsemme oli täydellinen pieni poika, tälläkin kertaa. Äitinsä se viallinen on. Joutaisi roskiin koko eukko.
T:Miramanna